No ei, vaan UKK-reitti. Ystävämme Wikipedian mukaan ”UKK-reitti eli UKK-vaellusreitti on valtakunnallinen vaellusreitti, joka on nimetty presidentti Urho Kaleva Kekkosen, innokkaan kuntoliikkujan ja liikunnan puolestapuhujan, mukaan. Reitti kulkee Pohjois-Karjalan, Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin alueella. Sen päätepisteet ovat etelässä Lieksan Kolilla ja pohjoisessa Savukosken Tulppiossa. Urho Kekkonen vaelsi reitin vuonna 1957.”
Wikipedian tiedoissa silmään pistää tuo lause, jossa väitetään Kekkosen vaeltaneen reitin vuonna 1957. En ole löytänyt tästä pitäviä todisteita. Olisiko Kekkonen tosiaan kävellyt myös kotitaloni ohi ja kiivenyt läheisen Tuohivaaran päälle? Kyllähän se mahdollista on, mutta... Tulee mieleen Mikko Perkoilan laulu, jossa mainitaan jotensakin näin: Tuskin on totta, mutta aika hyvä juttu.
*
UKK eli Urho Kaleva Kekkonen voi olla nykynuorelle kaikin tavoin kaukainen hahmo. Mies menneisyydestä. Se kaljupää. Joku presidentti se kai oli...
Moni sallalainen muistaa Urkin paremmin. Onpa saattanut nähdäkin miehen. Varmasti on kuullut Kekkosesta täällä toisteltuja tarinoita.
Tutuin tarina taitaa liittyä vierailuun sallalaisen Vihtori Vuorelan talossa. Kahviteltiin, ja Kekkonen läikäytti kahvia pöytäliinalle. Ei haittaa, arveli emäntä. Hetken päästä isäntä läikäytti kahvia pöytäliinalle. ”Siinä meillä toinen tohelo”, emäntä tiuskaisi. Vierailu sujui letkeissä merkeissä, ja aikanaan posti toi Kekkoselta paketin. Siinä oli uusi hieno pöytäliina ja viesti, jossa allekirjoitus: ”Siltä toiselta tohelolta.”
Onko tarina totta? Tämä on varsinainen UKK eli usein kysytty kysymys. Ainakin sen kertomisesta on tullut totta, ja totenahan tarinaa tai jotain sen monista versioista kerrottaessa ja kuunneltaessa tietysti pidetään.
Mielenkiintoisen totuuden tarinasta kertoo itse Kekkonen kirjan Matkakuvia Kainuusta ja Lapista alkusanoissa (1977, Otava):
Vielä eräs tarina. Hirvaskairassa kierrellessämme lokakuun alkupuolella poikkesimme Onni Mukkalan kanssa Tarsa-Pekan luona. Tähän patikkareissuun liittyy kuuluisa kertomus ”toisesta tohelosta”. Kirjoittajan vapautta käyttäessäni vuonna 1952 olen korvannut matkakertomuksessani tuon tarinan ”lainatuilla kahvikupeilla”, mutta totuuden nimessä kerron mitä tapahtui:
Istuimme kahvipöydässä ja minä läikytin vahingossa kahvia pöytäliinalle. Emäntä lohdutteli, ettei sellaisesta kannata välittää, sattuuhan sitä... Mutta kun isännälle tuli sama vahinko, niin jo emäntä torui: ”No, niinä on mulla kans toinen tohelo!”
Jouluna laitoin Tarsarantaan paketin, jossa oli tusinan verran kahvikuppeja. Tervehdyksessä luki: ”Siltä toiselta tohelolta.”
*
Vihtori Vuorelaan liittyy toinenkin Kekkos-juttu. Kävin vastikään Kemijärvellä penkomassa Vipusen eli Koillis-Lappi-lehden (nyk. Koti-Lappi) arkistoja. Erityisesti etsin tietoja Sallassa 1963 pidetystä suuresta maatalousnäyttelystä, jonka kunniavieraana Kekkonen oli.
Antti Laakson eli Alapertin luoma ja pystyssä pitämä Vipunen olikin täynnä kiinnostavaa tarinaa näyttelystä, sen rakentajista, sen eteen tehdystä sallalaisesta talkootyöstä ja valtavasta vierasjoukosta. Toki oli paljon kepeämpääkin juttua. Oli juttua ”miljoonahevosesta” eli näillä kairoilla uppo-oudosta virtahevosta, oli juttua ”neekeriprinssi” Neekeuzolosta, yhdestä maailman parhaimmista tulennielijöistä. Ja oli juttua Kekkosesta. Näin pakinoi Alapertti:
Vanhalla ystävälläni Vuorelan Vikellä muuten oli melko erikoinen henkilökohtainen lahja annettavana vanhalle ystävälleen ja viime joulukuiselle kesti-isännälleen tasavallan presidentille.
Vikke oli teettänyt kultakärkisen täytekynän karhun luun jatkeeksi, hopeaheloin oikein.
– Ei kärsi kuitenkaan tätä kynänvartta ruveta naisille aivan tarkasti selittämään, opasti Vikke presidenttiä lahjana ojentaessaan – naurussa suin, kuinkas muuten, Vikke!
Presidentti ilmeisesti on hyvin selvillä myös karhun anatomiasta, koskapa ymmärsi heti yskän. Iski silmää, kiitti, kehaisi: Tällaista kynää ei olekaan aivan joka miehellä...
Sopii tässä nyt kaiken tämän jälkeen arvoisan lukijankin mietiskellä karhun anatomiaa. Jos joku Viken lahjakynälle anatomisen ratkaisun edellisen perusteella keksi niin hyvä!
*
Me olemme varmasti ansainneet Kekkosemme, myös tarinoiden Kekkosen, ja Kekkonen on varmasti ansainnut UKK-reittinsä. Reitti kulkee pitkän kuntamme läpi etelästä pohjoiseen. Vaeltaja pääsee sitä seuratessaan kokemaan maisematyyppien vaihtumisen ja Sallan luonnon monimuotoisuuden.
Reitti kulkee keskellä ei mitään, ei palijon missähän, läpi paikkojen, joilla on paljon kerrottavaa. Sallaisia tarinoita historiasta, luonnosta, ihmisistä. Muun muassa Kekkosesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit vapaasti kommentoida blogimerkintää. Kommentit eivät tule näkyviin heti; bloggaajan pitää ensin hyväksyä ne. Voit lähettää myös muita kuin juuri tähän blogiin liittyviä huomioita Salla-aiheesta blogin kirjoittajalle. Kiitos!