maanantai 10. elokuuta 2015

KOVAAKIN KANSANRUNOUTTA

Ruskean arkistokansion selkämyksessä lukee PERIMÄTIETOA. Sisältö on kaikkea muuta kuin pahvia. Nuoriso sanoisi, että kovaa kamaa!

Olen saanut käsiini kopioita Salla- ja Kuolajärvi-tarinoista, jotka on kerätty Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistoon. Tässä muutamia maistiaisia. Olen paikoin hieman yksinkertaistanut ja yleiskielistänyt tekstejä, mutta sanonnan suoruuteen on ole kajonnut. Tarinoiden kertojien ja muistiinmerkitsijöiden nimiä en mainitse. Teksteissä esiintyvien yksityishenkilöiden nimet olen yleensä poistanut.


Mitäpä näistä enimämkseen koruttomista kertomuksista sanoisi... Ankara on ollut kairan asukas itselleen ja lähipiirilleen monta kertaa. Mutta välillä sentään huumorikin kukkii.

Kivuntappaja

Kulki tässä heti sotien jälkeen kaksi miestä pitkin Sallaa. Toinen sanoi olevansa jalkainvalidi, toisella oli kranaatti keuhkoissa. Sanoivat olevansa invalidisäätiön asioilla ja myyvänsä säätiön laskuun Amerikasta tankkilaivoilla tuotua ihmelääkettä. Hinnan kertoivat olevan vain 200 markkaa puolikkaan pullosta.

Jokaisen pullon kyljessä oli komea etiketti Kivuntappaja, Penicillut troppis. Kauppa kävi hyvin. 

Eräät ostajat alkoivat lääkettä maisteltuaan ihmetellä makua ja hajuakin. Tuntui niin kotoiselta... Lähempi tutkimus osoitti, että pullotettu kivuntappaja oli selvää
– ihmisen kusta.


Ansamaa ja Nokka-Matti

Ansamaa ja Nokka-Matti keskustelivat. Nokka-Matti oli saanut nimensä isosta nenästään. Ansamaan nenä oli lyöty puntarilla littiin, joten mies puhui honottamalla.

Ansamaa sanoi: On sitä sullahi tuota tuulehalakisijaa!

Johon Nokka-Matti: On sitä sullahi ollu mutta on perustus pettäny!

Lehmätaikoja

Kun lehmä ostettiin taloon, oli karjakon piestävä lehmää navettavaatteillaan, jotta se kiintyisi hoitajaansa.

Kellokkaan kellon sisältä vuoltiin metallisiruja ja pantiin ne pehmeän leivän sisään. Leipä syötettiin ostolehmälle, jotta se seuraisi kellokasta laitumella.

Naruska

Vittuko se on se Naruska, kyseli etelän jätkä, kun siitä joka paikassa puhutaan. Oli paljon savotoita jokivarressa.

En vaihtaisi

En vaihtaisi naintiin, sanoi jätkä kun kunnon saunalöylyt sai työstä tultuaan.

Keisarin tytärtä kosimassa

Kun minä lähdin Pietarista keisarin tytärtä naimaan, mulla oli paperista vaatteet, voista lakki ja lasista kengät. Ja sitten kun minä siellä kadulla kävelin, niin lämpimästi päivä paistoi. Niin voilakki rupesi sulamaan päästä pois. Rasva valui paperivaatteitten päälle, ja nehän putosivat päältä pois.

Ja minähän lähdin pakoon juoksemaan. Hajosivat lasikengät jalasta. Turvaa ei mitään ollut, mutta sattui sellainen pyssyn piippu, johon minä hyvästi mahdun.

Ja muuta vahinkoa minulle ei tullut, kun minä lensin merenlahdesta yli, vain persesilmä paloi mustaksi. Jollette usko, minä näytän.

Venäläislampi

Täältä kolmatta peninkulmaa vesietelään Onkamonjärven kupeella on Venäläislampi. Nimen tiesi vanhat miehet muistella on lampi saanut siitä, että vihovenäläiset ovat siinä keskenään riitauneet ja tappaneetkin toisiaan. Tapaus ollut isonvihan aikana.

Laurikaisen saari

Onkamonjärvellä on Laurikaisen saari. Kun kulkivat siellä... Laurikainen semmoinen viisas mies, joka tahtoi, että kaikki vihovenäläiset pitäisi hävittää. Mentiin saareen. Tulivat Sallasta Onkamolle päin, yöt päivät kulkeneet.

Lähettiin Onkamon järveä kulkemaan, halutti saareen lepäämään. Kun nukahtivat siinä, Laurikainen hyppäsi veneeseen ja työntyi järvelle. Siellä ovat sekin joukko.

Lapin vanhoja kylänsijoja

Ensimmäiset suomalaiset tulleet tänne Kemijärveltä ja Kuusamosta. Lappi ennen asunut, lapin vanhoja kylänsijoja näkyy kolmekin. Kututaan Akkalan lappalaisiksi, paenneet pohjoisemmaksi 14 peninkulmaa, jossa nyt asuvat. Kylänseljässä tuossa aukea kenttä, muurinsijoja ja luita paljon. Porokotia kanssa näkyy muutamia ja maahautoja, joilla peuroja pyytäneet.

Pytkyperse

Nimi säilynyt nuorillakin, istumalihakset normaalia lyhyemmät ja seisoessa korkealla. Juoksua ja hiihtoa harrastavilla huomaa selvemmin.

Tirahti kusta sekaan

Muuan isäntä kirvasi poikaansa, hulluksi haukkui. Perkele kun tirahti kusta sekaan, kun siitin sinut.

Mitä aviisissa sanotaan?

Tämä tapahtui Venäjän ja Turkin välisen sodan aikana. Märkäjärvellä tilasi yksi isäntä viikkoaviisia. Sitä riensi koko kylän väki kuuntelemaan, kun isäntä sitä luki.

Kerran meni isäntään ahneuden rietas. Kun häneltä tiedusteltiin, mitä aviisissa sanotaan, isäntä vastasi: Kovaa kuuluu joutoväelle, joka ei lähde taloihin töihin. Heidät viedään sotaan!

Kyllä oli sen jälkeen töihin pyrkijöitä.

Onko hyvä keli?

Sallassa muuan mies ajeli hevosellaan. Tuttu tuli vastaan ja kysyi, onkos hyvä keli.

En ole maistannut. Tsooo...


1 kommentti:

  1. Tuo onkin kurjaa, jos huijataan säätiön nimissä. Eikö siinä kohtaa voisi hankkia asianajajan säätiöoikeuteen? Tuttu nimittäin juuri myös mainitsi, että heilläkin on sellaiselle tarvetta.

    VastaaPoista

Voit vapaasti kommentoida blogimerkintää. Kommentit eivät tule näkyviin heti; bloggaajan pitää ensin hyväksyä ne. Voit lähettää myös muita kuin juuri tähän blogiin liittyviä huomioita Salla-aiheesta blogin kirjoittajalle. Kiitos!