ETSAAJA ERÄMAASSA

Merkillinen miekkonen, tämä Frans Nyberg, yksi ehkä unohdetuimmista Sallan-kuvaajistamme. Arkkitehtimuseon verkkosivujen mukaan Pietarissa 1882 syntynyt Nyberg opiskeli aluksi kadettikoulussa ja tämän jälkeen Polyteknillisessä opistossa. Hän valmistui arkkitehdiksi 1903. Kirjailija Tito Collianderin tietojen mukaan Nyberg oli tätä ennen jonkin aikaa Emanuel Nobelin palveluksessa Bakussa. 1910-luvulla Frans Nyberg työskenteli seitsemän vuotta Eliel Saarisen toimistossa. 

”Melko pian tämän jälkeen hän kuitenkin omistautui päätoimisesti kuvataiteille”, kertovat verkkosivut. Sallan kannalta mainiota, että omistautui! 

Nyberg teki grafiikkaa ja maalasi akvarelliväreillä pikkukaupunkien näkymiä ja maisemia. Vuonna 1933 hän julkaisi kirjan Etsauksia – Etsingar. Ja nyt alamme lähestyä Sallaa ja Aatsinkia. Näin museon verkkosivuilla: ”Kirjassa on luku graafisten taiteiden synnystä sekä vaikutelmia kaupungeistamme, joissa hän kuvailee Helsinkiä, Porvoota ja Viipuria. Etsauksia on yhteensä 98 eri puolilta Suomea.”

Yksi näistä Suomen puolista on, kuinka ollakaan, Salla! Nybergin teosta voi lukea myös Kuolajärven (Sallan) ylistyksenä. Taiteilijaa on inspiroinut Helsingin, Viipurin ja Porvoon lisäksi juuri meidän seutukuntamme. Tässä muutamia suorastaan haltioituneita kuvauksia kirjan sivuilta:

Mutta kaukana pohjoisessa ja koillisessa on vielä laajoja alueita, missä kirves tai aura on jättänyt niin vähäisen jäljen, että erämaatunnelma suorastaan hämmästyttää kulkijaa.

Pohjolan valoisat yöt (...) tekevät omituisen vaikutuksen ihmiseen, joka ensi kertaa liikkuu näillä seuduin. Maisema muuttuu niin täydellisesti, että katselija joutuu aivan ymmälle. Varjoista miltei kokonaan vapautunut valo on uusi kokemus, joka pakottaa ”etelän asukkaan” muuttamaan elämänkäsityksensä. Epätodellisuuden tunnelma valtaa mielen yhä suuremmassa määrässä mitä pohjoisemmaksi joutuu.

Kelohongat, joita näimme suurin joukoin, siirsivät ajatukset ikivanhoihin aikoihin. Paljasrunkoisina ja harmaina ne makasivat maassa salaman tai myrskyn kaatamina, muodostaen puiden juurelle ikäänkuin paksun, raidallisen peitteen ja levittäen aavemaiset oksansa kuin jättiläishämähäkinverkon mättäille ja vesoille.

Koko tämä seutu oli hyvin vaihtelevaa, matalia suomaita vaarojen, kumpujen ja tunturien välissä, jotka paikoitellen kohoavat meillä varsin harvinaiseen 6-700 metrin korkeuteen. Ja erämaan hiljainen, suuri henki lepää yli seudun painaen siihen niin suurenmoisen kauneuden leiman, että me maan eteläisimmissä osissa emme voi sellaista mielessämme kuvitellakaan.

Täällä kaikillä värivivahduksilla, jotka vaihtelevat kevyimmästä vaaleanpunaisesta ja violetista kaikkein tummimpaan siniseen ja vaalean vihreästä havumetsän täyteläiseen vihreään, on niin suuri merkitys, että piirustus yksin ilman värejä voi antaa vain hyvin vaillinaisen käsityksen luonnosta. Värikisailu voi olla kerrassaan suurenmoinen. (...) miten ihmeellinen maailma oli joka ilmansuunnalla. Pelottavia pilviä toisaalla; rankkasadetta ja lunta, sekä synkkiä varjoja, jotka peittävät vuoret ja laaksot, mutta vastakkaisella puolella mitä ihaninta värikisailua, vaarat ja tunturien huiput sinertävien, vaaleanpunaisten ja vihreitten värihuntujen peitossa.

Oppaani tuntui ylpeilevän kuin kuningas ihmeellisen kauniista valtakunnastaan. 

Ja seisoessamme vaaran laella erämaassa ja hengittäessämme ihmeellistä alkuaikojen ilmaa ja kuunnellessemme hiljaisuutta, ymmärrämme paremmin itseämme sekä luonnon ja elämän arvoja, kuin jos tutkisimme kaikkea sitä viisautta, mitä kirjat voivat meille antaa.

Nyberg on ikuistanut tuntonsa paitsi Etsauksia-kirjan sanoihin myös useisiin siinä kuvattuihin Salla-aiheisiin etsauksiin. Etsaaminen on kuvataiteissa käytössä oleva syövytystekniikka, ja Nyberg käy kirjassaan asiantuntevasti läpi sen historiaa ja muotoja. Hän ottaa kantaa myös kirkkorakentamiseen ja muuhun arkkitehtuuriin, paikoin kipakastikin. Erityisesti häntä tuntuu sapettavan se, että luonto jää rakentamisessa usein huomioimatta:

Kaikissa olosuhteissa vallitseva luonto vaikuttaa eniten ympäristöön, vaikka inhimillinen ’kulttuuri’ koettaisikin sekaantumisellaan häiritä sitä. Luonnon syvää taustaa vasten me ennemmin tai myöhemmin tulemme arvostelemaan tuotantoamme. Sitä taustaa vasten me arvostelemme elämänkelpoisuutta ja olojen rappeutumista ja kaikkea, mitä niiden välillä on olemassa.

Kauneuden ja luonnon ystävä, ilmiselvästi Sallankin ystävä, Frans Nyberg kuoli 1962 rakkaassa kotikaupungissaan Porvoossa. Valtaosa hänen töistään on Arkkitehtimuseon hallussa. Ilmeisesti siellä ovat myös Salla-etsaukset. Etsauksia-kirjassa Salla-aiheisia kuvia on 15.

 LÄHTEET
* Frans Nyberg. Arkkitehtuurimuseo. http://www.mfa.fi/arkkitehtiesittely?apid=3853 Haettu 12.8.2015.
* F. Nyberg: Etsauksia - Etsingar. Porvoo, 1933.