Ikuinen evakko, viisinkertainen evakko, Sovajärven syntyjä, kertoi nämä pienet vivahteet minulle Salla-päivillä, jokseenkin näin. Ensin olin talvisotaevakko, välirauhaevakko, kun ei päässyt kotipuoleen, jatkosotaevakko, lapinsotaevakko ja nyt on tämä viiminen evakko menossa. (Ymmärsin, että tarkoittaa sitä, että kertoja asuu nyt Sallan kirkolla, ei enää rintamiestalossaan.)
Uskonnosta
Mekö ei olla sallalaiset siihen niin sanottuun uskontoon paneuduttu... Minun äiti, sillon Venäjän vallan aikana, kävi Näsöstä (kylä Vienanmeren rannalla, Knäsöi) jauhoja ja veivät muuta mukanaan sinne.
Äitin serkku se puri mälliä, se oli venäläisten luona yötä, ja siellä oli ikonia siellä seinillä. Se oli vähän semmonen källi mies, armoitettu seppä ja osaaja. Se puri sitä mälliä ja paino sen mällin ikonin silmään.
No yönselkään se tuli lähtö... Kun talonväki huomas sen.
Meitähän se nyt huvittaa, mutta se oli ruma teko. Jossakin paikassa henki lähtee tuommoisesta.
Piikuudesta
Isoisän kanssa on palijon puhuttu, Näsön-reissuistakin, mutta kaikkea ei enää muista. Kerran suvuista puhuttiin, vastakkain istuttiin, keittiön pöytä välissä. Naiset oli muualla.
Suvuista puhuttiin. Ja sitten jonkin ajan perästä ukki sanoi, tai Ukoksihan me puhuteltiin sitä, eräästäkin suvusta: Siinä se oli suku! Joka ei saannu piikuutta puhki.
Minä sitä kyselemään, että no mitä. No katoppa, yksi otti lesken, toinen... sillä naisella oli jo ennestään, kolomas meni veljensä lesken kans... Puolikymmentä se luetteli eri tapauksia.
Minun piti myöntää, että kyllä se justiinsa sillä lailla oli. Se suku ei saanut piikuutta puhki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit vapaasti kommentoida blogimerkintää. Kommentit eivät tule näkyviin heti; bloggaajan pitää ensin hyväksyä ne. Voit lähettää myös muita kuin juuri tähän blogiin liittyviä huomioita Salla-aiheesta blogin kirjoittajalle. Kiitos!