TULISUUNNITELMA KOLMILOUKKOSEN MAASTOON

Sota. Voiko neljään armottomaan kirjaimeen kiteytyvä kamaluus kauempana olla kuin se täältä on?

Pienehkö kolmikulmainen erämaajärvi kimmeltää yltäkylläisen auringon valossa, harmatakkiset hongat kurottavat päätään kohti sinitaivasta, jolla rauhassa laiduntaa muutama cumuluslammas. Järveen viettävällä suorinteellä palkivat porot, liikkuvat rahtusen rauhattomasti, kai räkän riivaamina.

Kaukana sota täältä on, mutta silti monin tavoin läsnä. Ihmisissä tietysti, sodan kokeneissa ja heidän jälkeläisissään. Jättänyt pysyvät merkit. Toki luonnossa. Sallan maastoissa on edelleen nähtävissä sotienaikaisia jälkiä, muun muassa erilaisia kaivantoja ja kenttälinnoitteita. Näistä on tarkkaa tietoa esimerkiksi Itä-Lapin sotahistoria -sivustolla. Sieltä selviää muun muassa, millainen oli Porttoaavan tankkitaistelu, mikä on Kursussa sijaitseva ns. Lapin talo, miksi Naruskalla on lentokenttä ja missä yhä näkyy jänkäjääkärien jatkosodan aikainen kulkureitti.

Sodasta muistuttavat myös moninaiset muistomerkit ja tietysti Sallan monipuolinen sota- ja jälleenrakennusajan museo. Ne kertovat sodan tarinaa informatiivisesti ja samalla koskettavasti.

Kun tässä Kolmiloukkosen rannalla istuu, kun aistii maisemaa ja hiljaisuutta, on vaikea hahmottaa, millaisia ajatuksia niiden ihmiset sisuksissa on liikkunut, jotka ovat täällä suorittaneet tehtäviään sodan myllerryksessä. Yrittäneet elää ja pysytellä hengissä. Yksityiskohtainen ja tieteellisen tarkka sotatapahtumien historia kiehtoo monia; monia kiehtoo myös sodan tunne- ja tarinahistoria, sodan mentaalinen ja sosiaalinen puoli. Sodan kokemuksellisuus. Siihenkin on tutkimuksessa viime aikoina alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota. Miten sota vaikutti ihmisiin? Miten sodan ja luonnon suhde hahmotettiin? Mitä sota, niin, merkitsi? Ja miten merkitsi ihmiset, jotka sodan eri tavoin kokivat?

Sodista on mielin määrin kertomuksia, monet fantastisia sankaritarinoita. On jopa oma kirjallisuudenlajinsa, sotakirjallisuus. Esimerkiksi kirjailija Uula Aapa (Akseli Olli Väänänen) on kunnostautunut Sallan suunnan tarinoiden kertojana. Salla näkyy jo monissa hänen teostensa nimissä (nämä poimittu Wikipediasta):

* Sallan kapina: Vapaussodan jälkeisiä seikkailuja Itä-Karjalan ja Lapin selkosilla (Otava, 1965)

* Sallan partio: Partio Sallan erämaissa talvisodan 1939-1940 aikana (Otava, 1973)

* Väijytyspartio iskee : rajakersantti Olli Remeksen, Mannerheim-ristin ritarin ja mestarihiihtäjän partiotaisteluista talvisodassa itärajalta Kuolajärvelle (Otava, 1979), korjattu ja täydennetty painos teoksesta Jälkipartio varmistaa

* Sallan Soturit: Mannerheim-ristin ritarin ja mestarihiihtäjän rajavääpeli Olli Remeksen partiotaisteluista talvisodassa Kuolajärven ja Joutsijärven välillä (Otava, 1980).

Sota on kulmikas asia, suorastaan moniloukkoinen. Mielenkiintoisen näkökulman sotaan antavat sotilaiden laatimat sotapäiväkirjat. Näitä on digimuodossa katseltavissa arkistolaitoksen sivuilla. Sivuilta käy ilmi esimerkiksi se, millaista kalustoa ja väkeä liikkui Sallan (vanha kirkonkylä) ja Märkäjärven välisellä tiellä 29.2.1940. Pieneltä Pyhätunturilta tätä on tähystetty:



Niin, ja tämä Kolmiloukkonen, rauhan tyyssija keskellä ei mitään. Sitäkin varten oli suunnitelmia, kuten tästä piirroksesta käy ilmi:



LÄHTEET
* Akseli Olli Väänänen. https://fi.wikipedia.org/wiki/Akseli_Olli_V%C3%A4%C3%A4n%C3%A4nen Haettu 17.7.2015.
* Arkistolaitos: Sotapäiväkirja-kokoelmat. http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1634378 Haettu 17.7.2015.
* Sotamuistomerkit ja -kohteet. http://www.sallawiki.fi/wiki/Sotamuistomerkit_ja_kohteet Haettu 17.7.2015.