JA RISAT

 

Maailma kutsuu näitäkin Sallassa syntyneitä.

Monta myllerrystä on tämä maa kokenut, ovat kokeneet nämä ihmiset. Sodan tuhojen ja toivottomuuden jälkeen virisi uusi toivo, saatiin uusi alku. Ainakin monet saivat, osa sallalaisista ei tainnut toipua kovista iskuista koskaan.

Mutta kukapa kirjoittaisi hyvistä ajoista, kun huonoistakin voi kirjoittaa... Kuten toimittajalle myös kirjailijalle huonot uutiset ovat useimmiten niitä hyviä uutisia...

Vielä 1963 uudelleen nousseessa Sallassa vietettiin suurta ja mahtavaa maatalousnäyttelyä, kävijöitä peräti 25 000. Kunniavieraana oli tasavallan presidentti Urho Kekkonen.

Kekkonen sanoi puheessaan käyneensä Sallassa aika pian sodan jälkeen 1955 ja todenneensa, että täällä oli tahtoa ja taitoa täyttää tämä suuri ohjelma, jonka sallalaiset olivat ottaneet sodan jälkeen suoritettavakseen (...) Ja mieliala ei ollut silloin erittäin hyvä sen vuoksi, että vaikeudet näyttivät olevan kovin suuret ja selviytymisen tiellä monia esteitä.

Maatalousnäyttelyvuonna Kekkonen saattoi todeta, että paljon on saatu aikaan ja sallalaisten sinnikkyys on tuottanut tulosta. Hän huomautti kuitenkin, että jatkossakin pitää ponnistella ja viljelysalaa tulee laajentaa ja ennen kaikkea tulee viljelemistä voimaperäistää. (...) tämä tehtävä on helppo sen takia, että sallalaiset itse; sallalaiset maanviljelijät, sallalaiset emännät, pojat ja tyttäret näkevät, kuinka välttämätöntä on hyvien saavutusten jälkeen jatkaa sitä työtä, mitä on tehty. Ja tehdä jotakin uutta sen päälle, mitä tähän saakka on jo saatu aikaan.

Voimaperäistää, vahva sana. Sitä kohti Sallassakin mentiin. Pian puhuttiinkin jo, niin, ylituotannosta. Vuonna 1969 tuli voimaan pellonvarauslaki, jonka perusteella maatilan omistaja saattoi tehdä valtion kanssa pellonvaraussopimuksen. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että pellot jätettiin viljelemättä korvausta vastaan. Alettiin puhua pakettipelloista. Tämä vaikutti väen mielialoihin ja tulevaisuuden näkymiin: monia kutsuivat Ruotsi ja autotehtaat. Talojen ovia ja ikkunoita laudoitettiin umpeen. Kun pellot oli paketoitu, myytiin monessa tapauksessa metsätkin. Valmisteltiin tämän kurjan kairan hylkäämistä. Jostakin muualta olisi elanto saatava.

Alan vähitellen päästä tässä tarinassani varsinaiseen asiaan... Monesta talosta etelään tai Ruotsiin lähtivät ensin miehet. Tukholmalaisen, Ruotsin suomalaisten valtakunnanlehden, otsikko vuodelta 1969 kertoo karua kietään tilanteesta: Orjakauppa kukoistaa Lapissa Herran vuonna 1969 – ruotsalaisagentit kiertävät kairassa pestaamassa isoja, terveitä miehiä. Esimerkiksi vuonna 1970 Salla oli Suomen suurin muuttotappiokunta.

Miehet lähtivät etujoukoissa etsimään toimeentuloa vierailta mailta. Vaimot ja mummot jäivät huolehtimaan jälkikasvusta ja tilanpidosta.

En tiedä, mikä oli tilanne sallalaisen runoilijan Eeva Heikkilän perheessä tuolloin, ei sillä ole merkitystäkään tässä. Runoilla on. Heikkilän esikoisrunokokoelma Kolme hehtaaria ja risat kuvaa poikkeuksellisen vahvasti sallalaisen mökin akan mielenliikahduksia 1970-luvun alussa. Yleisemminkin syrjäkulman ihmisten elämänpiiriä ja mielentilaa.

TYÖTTÖMYYSAVUSTUSTA

Työttömyysavustusta
sataviisikymppiä viikossa.
Kuusi lasta ja akka.
Taiteile siinä tasapainoa;
syö vähemmän, nauti enemmän,
kasvata lapset ovesta ulos
ja ulkomaille äläkä tunteile,
että synnytit ne
uuteen tulevaisuuteen.


KUUSEN ALLE

Kuusen alle sodanjälkeen
minut tuotiin, ja metsä
oli minussa. Mies sanoi:
Käyhän taloksi, ja minä kävin.
Tässä me olemme, minä ja metsä -
hyrisemme molemmat kohtalon
kovuutta - ja linnut kuuntelevat.

Heikkilän runoteos herätti ilmestyessään laajaa huomiota. Hän kertoo omasta kaunistelemattomasta kirjoittajantyöstään Kirjasammon verkosivuilla tähän tapaan:

Pääteoksia tuotannostani ovat kaikki, jokaikinen sana ja lause, sillä olen kipein tunnoin ja sorretuin sydämin jokaisen piirustanut. Kirjoittanut verelläni. Uskon saaneeni lohdutuksekseni ajattelemisen lahjan ja lahjan laittaa kokemuksiani muistiin itselleni ja toivoisin niitä jonkun muunkin lukevan ja ymmärtävän, mitä kulta-aikaa tämä nykyinen elämä onkaan, minun nuoruuteeni verraten.

Kipein tunnoin, sorretuin sydämin ja verellään on teoksensa kirjoittanut myös sallalainen Unto Ek. Siinä missä Eeva Heikkilä omalla taituruudellaan kirjoittaa Sallan tarinaa mökinakan näkökulmasta, Unto Ek tarinoi erämiehen ja salametsästäjän näkökulmasta. Hänen esikoisteoksensa Hirventappopaikka noteerattiin laajasti. Mukaan kirjaan mahtuu myös uudisraivaajan tarina, tilanpidon aloittaminen keskellä ei mitään, Koutelossa, tiettömän tien takana. Näin Ek Waterloostaan:

(...) minä ammensin heinää seipäälle, ammensin ypöyksin liki kaksitoista hehtaaria. Siispä tilan pantiin myyntiin ja irtainta omaisuutta myi se, joka ensin ehti ja käytii rahat mihin hyväksi näki. Minä join kaiken minkä käsiini sain. Näin tuhoutui tuo vaivalla ja tuskalla rakennettu tila. Ja ne jotka olivat istuneet pirtissä ja killittäneet keskikaljaa, killittävät sitä yhtä. Ja voivat hyvin. (...) Mutta minä, joka olin omalla työlläni raivannut pellot, rakentanut ja ajanut koko kyläkunnan ajot, minä olin joutuva mierolle. Olin minäkin sairas, niitten epätoivoisten vuosien luhistama ihmisjäte, johon tämä hieno tasavalta kohdisti ainoastaan vaateita.

Ekin proosan katkeroituneen minän mielenmaisema on erämainen syrjäseutu, jossa ihmiset yrittävät elää tavallaan ja jota valtio veroineen ja vaateineen säälittä kurittaa. Heikkilän runojen alakuloisen minän mielenmaisema on tila, joka on kolme hehtaaria ja risat, kehitysalueen kupeessa niinkuin paise.

Tämäkin on Sallan, sallalaisten, tarinaa. Rosoista, risaista. Suuria tunteita, valtavia vastakohtaisuuksia. Ei näissä suorasukaisissa ja koruttomissa tarinoissa mitään hävettävää ole, päinvastoin. Sallalaiset ovat eläneet ja elävät elämää, josta riittää kiinnostavaa kerrottavaa. Ja sallalaisethan saattavat kertoakin. Joskus kipein tunnoin, ei aina niin hyvin mielin. Mutta kertovat kuitenkin, kun kauniisti pyytää.


LÄHTEET
* Unto Ek: Hirventappopaikka. WSOY, 1984.
* Paavo Hautala: Muutosagentit. Kemijärvi, 1985.
* Eeva Heikkilä: Kolme hehtaaria ja risat. Pohjoiset kirjalijat, 1972.
* Muutto Ruotsiin 1960-luvulla. Salla. www.salla.fi/t/54698640.pdf