perjantai 26. kesäkuuta 2015

Kun mannerlaatat törmäilivät

Oli se melekosta jytkettä näillä main silloin parituhatta milijoonaa vuotta sitten. Ne nuo mannerlaatat silloin tuuppivat toisiaan, törmäilivät.
(...) maankuori paksuuntui ja suli tuottaen suuren määrän graniittista magmaa. Graniittisia kiviä löytyy runsaasti Sallan kunnan eteläosista, missä ne reunustavat arkeeista Suomujärven ikkunaa ja tunkeutuvat vanhempiin pintasyntyisiin kiviin. Kohdatessaan kalkkikivikerrostumia graniittiset magmat muuttivat niitä kemiallisesti tuottaen erilaisia karsikiviä, joissa on näyttäviä amfiboli- ja pyrokseenimineraalikasaumia.
Näin muinaisia tapahtumia kuvailevat geologit Peter Johansson ja Laura S. Lauri raportissaan Sallan geologia sekä geologiset retkeilykohteet (2015). Kun tuon geologien kielen kääntää sallalaisten kieleksi, ei voi muuta sanoa kuin että äkiät on ollu löylyt. Rupiaa vistottamaan, kun ajatteleekin.

Raportti on kyllä kirjoitettu enimmäkseen ihan tolokun kielellä. Sen onkin tarkoitus olla opiksi koululaisille ja opiskelijoille sekä kaikille sallalaisille ja erityisesti luontomatkailuyrittäjille. Varmasti se kiehtoo monia matkailijoitakin.

Alueemme muinainen historia on tarinan jos toisenkin väärti. Ehtymätön lähde. Kiintoisaa on tietää vaikkapa se, että Sallan kunnan alue kuuluu kiteisestä kallioperästä muodostuneeseen Fennoskandian kilpeen, joka ulottuu Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän Karjalan sekä Kuolan niemimaan alueille. Tällä alueella ovat koko Euroopan vanhimmat kivilajit. Näin tutkijat:
Kilven vanhimmat osat ovat iältään arkeeisia, n. 3 500–2 700 miljoonaa vuotta vanhoja granodioriittisia tai tonaliittisia gneissejä, vulkaanisia kivilajeja, kiillegneissejä, gabroja, peridotiitteja. Kunnan pohjoisosista Tuntsan ja Naruskan väliltä sekä
etelästä Aholanvaaran kylän ympäristöstä löytyy myös gneissigraniitteja.
Kiinnostavaa tietoa myös se, että kirkonkylässä tallustellaan diabaasijuoniparven päälle:
Kallioperän nuorin muodostuma on Sallan kirkonkylää halkova diabaasijuoniparvi, jonka ikä on Suomen mittakaavassa nuori, vain noin 1 100 miljoonaa vuotta. Diabaasijuonet ovat syntyneet maankuoren repeämään, jota pitkin maan vaipasta peräisin olevat magmat ovat tunkeutuneet maankuoren yläosiin asti. Sallan diabaasijuoniparvi ulottuu Pelkosenniemen kylältä Sallaan ja itärajan yli Venäjän puolelle.
Ihan huippaa sellainenkin tieto, että viimeisen 2,5 miljoonan vuoden aikana maapallolla on vallinnut jääkausiaika ja Pohjois-Eurooppa, Sallan seutu siinä mukana, on tuona aikana peittynyt kymmeniä kertoja mannerjäätiköiden alle. Kymmeniä kertoja! Ja ajattelepa tätä: ”Uusi jääkausi tulee vääjäämättä tuhansien vuosien kuluttua.”

Viimeisin eli toistaiseksi viimeinen, ei tosiaankaan vihoviimeinen, jääkausi alkoi noin 115 000 vuotta sitten. Sallan seudulla jäätikkö oli noin 2,5 kilometriä paksu. Paksukin jää sulaa, kun pannaan tarpeeksi vuosia riviin... ”Noin 10 500–10 600 vuotta sitten idästä perääntyvä jäätikön reuna saavutti Sallan alueen.” Siis: vain tuhansissa ovat laskettavissa vuodet, joiden aikana tämä nykyinen Sallan maisema on tässä suurin piirtein nykymuodossaan ollut.

Jäätikön sulaminen viimeisteli maisemamme sellaiseksi, kuin sen nyt koemme. Silloin syntyivät muun muassa monet sykähdyttävät kurumme ja kanjonimme. Syntyi myös valtava ja kuulu Sallan jääjärvi. Se ulottui Posion pohjoisosasta, Yli-Suolijärveltä Sallaan ja pohjoisessa Savukosken Ruuvaojalle. Näin tutkijat:
Sallan jääjärven synnyn aiheutti mannerjäätikkö, joka patosi ja esti vesiä virtaamasta Kemijokilaaksoa pitkin
länteen. Jääjärvi laski Maaselän päävedenjakajan yli itään kohti Vienanmerta. Sallan kirkonkylän ympäristössä vaarojen rinteillä on rinteen suuntaisia kivivöitä sekä veden huuhtomia kallioita. Ne ovat Sallan jääjärven rantaan aallokon ja talvisen jäiden työnnön tuloksena syntyneitä rantakallioita ja -kivikkoja, joita kutsutaan muinaisrannoiksi. 
Nyt hengästyttää. Mannerlaatat, muinaisrannat, jääjärvi...

Monia monia muitakin kiehtovia tietoja tuo geologien mahtava raportti sisältää. Niiden varaan on turvallista rakentaa Sallan suurta tarinaa. Kuin moreenin päälle. Se onkin Sallan maaperän yleisin maalaji.

Miksi täällä on tällainen ainutlaatuinen paikka? Ja miten se on syntynyt? Tutustutaan tutkijoiden aivoituksiin ja annetaan mielikuvituksen laukata!

***

Raportissa erikseen käsiteltäviä geologisia kohteita:
1. Aholanvaaran hiidenkirnut
2. Puu-Matovaaran muinaisrannat

3. Aatsinginhaudan dolomiittikallio ja diabaasijuoni
4. Kangasharju
5. Onkamon tuulikerrostuma-alue 6. Oulangan kanjoni ja Rupakiven raukki
7. Salmijoen ja Kalliojärven kurut 
8. Joutsenaapa – Kaita-aapa
9. Känespella
10. Kullaojan vesiputous 
11. Pirunkirkko
12. Alimmainen Nuoluskuru

LÄHDE
Peter Johansson ja Laura S. Lauri: Sallan geologia sekä geologiset retkeilykohteet. Geologian tutkimuskeskus, 2015. (Työ toteutettiin osana Euroopan Unionin Kolarctic ENPI CBC -ohjelman rahoittamaa ABCGheritage-hanketta.)

Mahdollisimman vakaata maastoa Sallatunturilla. Monien muinaisten myllerrysten tulosta. Kuva: Vesa Heikkinen.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Voit vapaasti kommentoida blogimerkintää. Kommentit eivät tule näkyviin heti; bloggaajan pitää ensin hyväksyä ne. Voit lähettää myös muita kuin juuri tähän blogiin liittyviä huomioita Salla-aiheesta blogin kirjoittajalle. Kiitos!